Koska en ole mikään mestariruuanlaittaja - ja se kamerakin puuttuu, että saisin tuotokseni ikuistettua, päätin kehitellä tätä blogia vastaamaan yleisiin äiti-elämänhallinnan kysymyksiin.
Pelkkä ruuanlaittohan ei vielä tee perhettä kovin onnelliseksi, vaan äiti-ihmisillä on monenlaista muutakin vastuullaan. Tällaisen pienen suurperheen (vai olemmeko me suuri pienperhe?) arjenhallinta on melkoisen mielenkiintoista ja haasteellista. Ja lapset ovat vasta pieniä! Mitä se onkaan siinä vaiheessa kun harrastuksia on kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna, kun ruokaa tarvitaan kaksinkertaisesti nykyinen määrä ja kun aikaa on vielä vähemmän kuin nyt!

Alituinen, päivittäinen haaste on ilman muuta ruokailu kaikkine kiemuroineen.
Taloudelliset tekijät
Yök-en-syö-faktori
Ravitsemusnäkökulma
Nopeus ja helppous haasteena
Ajankäyttö töihin-kotiin-töihin-kotiin päivinä
Pelko ruokalistan yksipuolistumisesta

Ainakin vähän näihin pystyy vaikuttamaan hyvällä etukäteissuunnittelulla: kauppaan mahdollisimman harvoin, ruokalistan suunnittelu joko ennen kauppareissua tai heti sen jälkeen, mukaansattuneiden ainesten perusteella. Etukäteissuunnittelu vaikuttanee myös taloudelliseen puoleen ja sekä ravitsemusnäkökulmaan että monipuoliseen ruokalistaankin pystyy vaikuttamaan nimenomaan suunnittelemalla. Äiti-ihmiselle ylivoimaisesti kuormittavin ja rasittavin tekijä ilman muuta on Yök-en-syö -faktori, joka vankan kokemukseni mukaan saattaa iskeä milloin tahansa ja varsin todennäköisesti aiemmin kohtuullisen maistuvanakin pidetyn ruuan kohdalle.
Esimerkkejä: Kille on viimeiset kaksi vuotta kieltäytynyt varsin ponnekkaasti syömästä maissia, joka siihen asti oli kohtuullisen pidetty kasvis. Uutena tulokkaana tuntuu olevan banaani, joka viime viikkoon asti oli kelvollista välipalaa.
Elsan kohtalonkysymyksiä ovat uunissa kypsennetyt perunat: perunalaatikot, perusnasipulisekoitukset, mikä tahansa uunissa käynyt peruna on elämän ja kuoleman kysymys. Vaikka muistan varsin hyvin aikoja, jolloin tyttö söi niitä hyvällä halulla. Sama kehityskulku on osunut myös kaikenlaisten kalaruokien kohdalle, eritysen suurena syntipukkina hänellä on kala-ja-spaghetti.
Pikkuinen Martta puolestaan on viimeisen parin vuoden aikana kehittänyt voimakkaan antipatian pastatuotteita kohtaan.

Yök-en-syö faktorin lisäksi tulee tietysti normaali nirsoilu, jolloin höveli äiti-henkilö onkin jo aivan pulassa. Jos yksi ei syö uunissa käynyttä perunaa, toinen ei syö pastaa, kaksi kolmesta ei syö riisiä ja yksi kolmesta ei pidä keitetystä perunasta  - niin mitä silloin tarjotaan ruuan lisukkeena?
- Enimmäkseen sitä mitä mielivaltaisesti olen listaan kirjannut, kera ilmoituksen: seuraava ruoka on sitten iltapala!

Mielelläni otan vastaan elämän- ja arjenhallintaa koskevia vinkkejä ja kirjoitustoiveita.
Tulossa ainakin: Pyykkimatterhorn, Ruokaa kilpaa kellon kanssa ja Siivouspäivä - välttämätön pahako!