Tuleva viikkokin näyttää pikaruokaviikolta. Ilmassa on liian monta palloa jopa tämän jonglöörin käsille... lukemista odottaa kuitenkin tulevaa keittokirjahäröilyä varten Taivaallista leipää Toisenlainen reseptikirja niille jotka välittävät. Silmäilemällä se ainakin vaikutti mielenkiintoiselta.

Mainiolta tuoksuvat arkileivät syntyivät eilen kaikessa kiireessä - kuten parhaat ruuat yleensä, vähän puolivahingossa
n. 1-2 dl kaurapuurontähteitä
1-2 dl ruishiutaleita
6 dl lämmintä vettä
1 tl suolaa
siirappia maun mukaan
kuivahiivaa
vehnäjauhoja
rypsiöljyvalmistetta
Normaali leipätaikinan teko, kohotus ja leiviksi muotoilu.
Taikina oli yllättävän tahmea ja vaikea käsitellä - mutta leivistä levisi aivan ihana tuoksu kaikkialle. Nostamalla nestemäärän perinteisestä ohjeiden 5 dl:sta kuuteen desiin, saan aikaiseksi kolme mukavankokoista leipää, joista yhden yleensä pakastan. Pussillinen kuivahiivaa näyttää riittävän taikinamäärän nostattamiseen ja nestemäärän lisääminen puolestaan hiukan vähentää leipomiskertoja. Jos siis leipää riittää pakastimeen asti.
Tällä kertaa ei riittänyt...

Nämä muutamat vuodet, jolloin olen leiponut itse leipää, ovat muuttaneet asennettani leipomiseen roimasti. Aluksi käytin leipäkonetta ja leivoin käsin vain poikkeustilanteissa. Leipomiselle piti varata eri aika ja tilaisuus, se tuntui työläältä ja aikaavievältä. Nykyään leipätaikina syntyy ruuanlaiton ohessa, melkein ohimennen.
Kausittain olen ottanut lapsetkin mukaan leivontatouhuihin, kausittain nautin omasta ajasta ja itse tekemisestä. Joitakin vuosia sitten olin sen verran sairas, etten kyennyt käsittelemään taikinaa itse, mutta lapset osasivat ohjeistaa isänsä leipomaan. Kaupan leipä oli lakannut maistumasta ennen kuin pääleipuri ehti toipua, mutta ohjattuna ja ohjeistettuna saimme korvikeleipää.
Vaikka leivissäni kiertävät useinmiten samat ainekset, kerran toisensa jälkeen, on leipien maku aina arvoitus. Sama perusohje: neste, 4 dl kaurahiutaleita ja muut aineet, tuottaa silti joka kerta vähän erilaisen tuloksen. Mielenkiintoista. Mutta myös vähän pelottavaa. En uskalla helpolla lahjoittaa leipomuksiani muille, ellen ole itse maistellut lopputulosta ensin - koskaan kun ei voi tietää, minkä makuista leipää on syntynyt.